“Pelaaminen on turhaa, tuhlaat vain omaa aikaasi. Voisit käyttää nuo tunnit vaikka klassikkoromaanien lukemiseen, tai juoksulenkeillä käymiseen. Toteuttaisit itseäsi”. Pelaaminen ja tietokone- ja konsolipelit jakavat paljon mielipiteitä. Etenkin vanhemmat ikäpolvet tuntuvat ajattelevan, ettei pelaamisesta ole mitään hyötyä – sehän on vain ruudun tuijottamista! Ihmiset ovat juurtuneet ajatukseen, että vain viulunsoitto, vesiväreillä maalaaminen ja baletti ovat taidetta. He eivät tunnu haluavan hyväksyä maailman, ja tässä tapauksessa etenkin taiteen, kehitystä, vaan taistelevat sitä vastaan vihaamalla sitä.
Niin kuin musiikin kuuntelemisella ja tanssimisella, myös pelaamisella on positiivisia fysiologisia vaikutuksia. Koska jokainen näistä kolmesta aktiviteetista on luovaa toimintaa, aktivoivat ne vahvasti oikeaa aivopuoliskoa ja ihmisen mielihyväkeskusta. Tanssiessa ihminen voi ilmaista itseään ja omia tuntemuksiaan, ja liikkeiden avulla vapauttaa sisäisiä patoumiaan. Musiikkia kuunnellessa voi myös vapauttaa kauan lukkojen takana olleet tunteet. Pelatessa taas voi tehdä jotain, mitä on aina halunnut – lentää, ajaa urheiluautoa, tai seikkailla Amazonin viidakossa.
Taide muuttuu jatkuvasti
Pelkästään viimeistä kymmentä vuotta tarkastellessa voi huomata, että taide on muuttunut hurjasti. Vuonna 2008 soitetuille kappaleille nauretaan, ja sen ajan vaatteet ovat joutaneet jo aikapäiviä sitten roskakoriin tai vähintään työntyneet kaappien perälle pölyttymään tai muovikasseihin. Jos meikkaisit samalla tavalla kuin silloin, saisit luultavasti vain kummeksuvia katseita. On sanomattakin selvää, että jos tällainen muutos on havaittavissa vain kymmenen vuoden sisällä, on se vieläkin suurempi, kun tarkastelee vanhempiemme tai isovanhempiemme nuoruutta.
Musiikki ja muoti pysyvät toki aina taiteenaloina, mutta ne eivät estä uusien alojen syntymistä. Sen sijaan uudet tulokkaat luovat enemmän tilaa ihmisille, jotka eivät ole vielä löytäneet omaa suosikkiaan olemassa olevista taiteenmuodoista.
Luultavasti tulevaisuudessa nykyään paljon mielipiteitä jakavia konsolipelejä pidetään itsestään selvästi taiteena, ja jokin uusi keksintö on kriitikkojen silmätikkuna. Tai voi olla, että silloin ihmetellään, miten baletti tai tanssi ylipäätään ollaan koskaan voitu lukea taiteeksi. Vain tulevat sukupolvet ovat näkemässä kehityksen!
Mielipidekysymys
Oikeastaan kaikki riippuu näkökulmasta. Pelin suunnittelutiimin koodaajat näkevät työnsä ehkä enemmän tieteenä kuin taiteena – paljon pitkiä numeroita, paljon muistettavaa. Työssä seurataan ehkä enemmän valmiita kaavoja, kuin luodaan omia. Jos kuuluu kuvanveistäjien työtiimiin, muttei ole yksi ideoijista, ei välttämättä tunne itseään kovinkaan taiteelliseksi siinä tehtävässä. Sen sijaan ideoijat pääsevät antamaan ohjeita ja näkemään niiden vaikutuksen saman tien. Vaikka kaikki työhön osallistuneet eivät olekaan taiteilijoita, lopullinen tulos on kuitenkin taidetta.
Tietokoneen näytöllä oleva kolmiulotteinen maailma, musiikki ja tehosteet ovat taidetta. Niiden takana saattaa olla valmiita kaavoja ja tiukoin säännöin tehtyjä osia, mutta lopputulos silti on ja pysyy taiteena. Pelaaja pääsee kuitenkin rikkomaan nämä kaavat omalla vapaalla toiminnallaan – hän saa päättää mitä tekee seuraavaksi, kokeilla kaikkea haluamaansa ja oppia samalla itsestään sekä pelaamastaan pelistä. Niin kuin isoisäsi nauttii olohuoneensa seinällä olevasta suuresta maalauksesta, voit sinä nauttia ruudulla näkyvästä maailmasta ja siinä elämisestä.
Pelaaja päättää pelin etenemisestä
Niin kuin kuvanveistäjä päättää veistoksensa lopullisesta ulkonäöstä – käsien asennosta, lihaksien erottuvuudesta, leuan terävyydestä ja pienistä yksityiskohdista, kuten kulmakarvoista tai ripsistä -, videopelien pelaaja vaikuttaa omalla toiminnallaan pelin lopputulokseen. Sotapeleissä laukauksien tarkkuus ja mahdollisen suojan löytäminen tai vastustajien liikkeiden ennakoiminen vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti ja varmasti pelaaja voittaa pelin, ja seikkailupeleissä taas yksinkertaiset suuntavalinnat ovat tärkeitä. Pelaaja voi siis jostakin näkökulmasta olla taiteilija, jonka sivellin on hiiri ja kanvas tietokoneen ruutu.
Julkisessa keskustelussa painotetaan kuitenkin enemmän itse pelisuunnittelijoiden, ei pelaajien, taiteellisuutta. Aikaisemmin pelisuunnittelu on yhdistetty vanhahtavaan käsitykseen teknologian parissa työskentelevistä; loputon määrä johtoja, vuorollaan simahtelevia koneita ja silmälasipareja. Konsolipelien ympärillä oli aura, joka suorastaan kiljui nörttisyyttä. Pelien yleistyessä ja pelikannan kasvaessa pelisuunnittelijat ovat kuitenkin päässeet uuteen valoon. He ovat hyvin luovia ja samaan aikaan analyyttisiä. Kyky suunnitella markkinoille jotain menestyvää on harvinainen ominaisuus, puhumattakaan siitä, että sen lisäksi osaisi toteuttaa idean konkreettisesti.
Musiikki, värit
Kukaan ei voi väittää, etteikö musiikki olisi taidetta. Sen avulla ihmiset voivat vapaasti toteuttaa itseään ja tuoda ilmi omia tuntemuksiaan. Ennen musiikkia käytettiin luomaan tunnelmaa erilaisiin tilanteisiin, kuten illallisjuhliin tai teehetkiin. Nykyään musiikki kulkee mukanamme kaikkialle, ja se toimii yhdessä muiden taidemuotojen kanssa taatakseen ihmisille mahdollisimman kattavan elämyksen. Musiikkia käytetään elokuvissa, sekä nykyään myös entistä enemmän konsoli- ja tietokonepeleissä. Peleistä ainakin yksi osa on tunnustetusti taidetta, miksemme siis hyväksyisi itse pelejä taiteeksi?
…ja grafiikka
Vaikka aihe jakaakin paljon mielipiteitä, olisi typerää väittää, etteivät tietokone- ja konsolipelit olisi taidetta. Niiden takana on tuhansia työtunteja ja luultavasti useampia taitavia, luovia tekijöitä, jotka pääsevät työnsä ohessa toteuttamaan itseään. Mitä enemmän itse pelaajalla on valinnanvaraa pelin kulussa, sitä enemmän hän saa toteuttaa itseään, ja sitä useampi pystyy näkemään pelin taiteena. Lisäksi on muistettava, että kaikki riippuu näkökulmasta: jos on elänyt nuoruutensa 1960-luvulla, on ymmärrettävää, että ajatus pelaamisesta taiteena tuntuu oudolta.